18.6.2013

Venezia

 
Pyykkinarut talojen välissä. Arjen koristeellisuutta.
Aito taiteilija Venetsian kadulla maalaamassa. Nyt ollaan siellä ytimessä.


"When you travel with somebody you are like a tourist but if you are alone you are like a Real Traveler!"

Erään tutun lausahdus. Hahah!
Venetsialaiset olivat kuitenkin sitä mieltä että olen yhtä lailla turisti kuin muutkin. Eivät yhtään häpeile näyttää sitä että vihaavat turistimassoja ja englanniksi puhumista.
Itsehän en puhu italiaa sanaakaan, joten setvimistä riitti.

Ensimmäisen iltani vietin kaverini luona eräässä pikkukylässä ja oli tottakai ihan eri meininki. Helmeetä porukkaa. Onneksi näin senkin puolen italialaisista, muuten olisin luullut että he ovat kaikki yrmeitä. :D

-------

Toisena iltana hostellin isäntä varoitti veden noususta.
Kaduilla tuoksui seuraavana päivänä meri.

"What will I do when the water rises and I have to go somewhere?"
"Just take off your shoes, fold up trousers and walk in the water."

Hei joo... siinä lintujen jätöksisessä vedessä on varmaan mukava kahlata!
Enpä tuota tiennyt, mutta venetsialaiset voivat katsoa netistä  milloin seuraava "high water" on, kuinka korkealle se nousee ja kuinka kauan se kestää. Yleensä vain muutaman tunnin, muutaman kerran vuodessa.

Hostellini sijaitsi vanhan kaupungin ytimessä ja kerran siellä on lainehtinut vesi sisällä asti. Kiinalaiset asiakkaat olivat vain pistäneet tanssiksi aulassa.

Olin vain yhden yön, joten en ehtinyt nähdä esim. Muranon ja Buranon saaria (värikkäitä kalastajien taloja).
Olisi kiva mennä uudestaan tsekkaamaan ne. Ja niin että joku olisi mukana. Oli vähän yksinäinen fiilis laahustaessa pitkin tuhat vuotisia katuja ja katsella onnellisia condola pariskuntia! Onhan se minunkin omani  siellä jossain, miksi ei täällä nyt? Voi kunpa olisikin.

---------------------

Yllätyin siitä miten ränsistyneissä taloissa ihmiset asuvat. Kulttuuriarvon takia vai rahan puutteen takia?
Vai onko se vain italialainen tyyli?

Ja miten kukaan voi asua Venetsian vanhassa kaupungissa? Kunnon kauppoja ei ole lähimainkaan. Jalan kulku on ainoa vaihtoehto mukulakivien takia. Sitkeitä ihmisiä.

Mulla meni jo toisena päivänä hermo ihmisten tympeyteen, kalliisiin hintoihin ja vesibussien epäloogiseen systeemiin (sitä ihmettelivät muutkin). Kadut olivat monimutkaisia ja jopa kartan kanssa eksyin välillä...
Kysyessäni neuvoa sanottiin: "I'm for the first time here and wondering the same", tai "me no speak english". Tai sitten sain äkäisen ja nopean vastaukse, josta ei yleensä ollut mitään hyötyä. :D
Eli periaatteessa omin avuin selvitin kaiken. Hostellin isäntä oli sentään tosi avualias.

Onko kellään samantapaisia kokemuksia? :D Vai onko Venetsia pelkkää paratiisia, jos puhuu italiaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs asiaa?